08/07/2026
Tänään pysähdyin ajattelemaan, että siitä on kulunut nyt kymmenen vuotta.
Kymmenen vuotta sitten ajoin ensimmäistä kertaa Kuerkievarin pihaan.
En ollut vielä ehtinyt nousta autosta, kun jokin tässä paikassa pysäytti minut.
Punaiset rakennukset keskellä metsää. Kuertunturi vieressä. Hiljaisuus.
Avasin auton oven ja muistan vieläkin, kuinka jäin hetkeksi vain hengittämään. Hengitin puhdasta ilmaa, metsän tuoksuja ja katselin ympärilleni.
Sitten soitin lapsilleni.
Sanoin heille:
"En ole käynyt vielä edes sisällä, m***a tämä paikka me ostetaan. Tämä on juuri oikeanlainen."
Niin alkoi elämäni ehkä suurin seikkailu.
Näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut paljon työtä, iloa, epävarmuutta, naurua, uusia ystäviä ja tuhansia vieraita eri puolilta maailmaa.
M***a yksi asia ei ole muuttunut.
Joka kerta, kun ajan Kuerkievarin pihaan, tunnen edelleen saman rauhan kuin sinä ensimmäisenä päivänä.
Ehkä jotkin paikat vain löytävät ihmisen silloin, kun on oikea hetki.
Tänään olen ennen kaikkea kiitollinen.
Kiitollinen siitä, että niin moni on valinnut Kuerkievarin osaksi omaa matkaansa. Osa on käynyt kerran, osa palaa vuosi toisensa jälkeen – ja monista on tullut meille enemmän kuin vieraita.
Toivon, että Kuerkievarin pihassa koetaan vielä m***a ensikohtaamista, m***a jälleennäkemistä ja m***a sellaista hetkeä, jolloin joku pysähtyy, hengittää syvään ja ajattelee:
"Tänne oli hyvä tulla."
Siitä kaikesta Kuerkievari on minulle aina ollut kyse.
❤️ Nähdään Kuerkievarissa.
