30/10/2022
Tiedätkö sen tunteen?
Kun...
❎ töihin lähteminen tuntuu siltä kuin vähintään norsu olisi jyräämässä alleen
❎ joka aamu tekemättömien töiden vuori kippaa koko lastin niskaan
❎ kotona kaikki jää tekemättä normaalienkin työpäivien jälkeen koska on niin loputon väsymys, että haluaisi vain mennä peiton alle ja unohtaa kaiken
❎ koko ajan useampi asia on tehtävä pakottamalla itsensä siihen, eikä sekään tahdo enää onnistua
❎ ennen niin yleiset ilo ja innostus ovat lähteneet matkoille
❎ epämääräiset säryt, käsien tärinä ja rytmihäiriöt alkavat käydä mielen päälle
❎ olet tuottanut pettymyksiä niin kotona kuin töissäkin siksi, kun et suoriudukaan lähestulkoonkaan kaikesta mitä olet toivonut ja luvannut, etkä kestä sitä
❎ ainut jäljellä oleva haave on päästä ilman paineita katselemaan tähtiä ja revontulia
Tämä on tositarina allekirjoittaneen häpeää, surua ja ahdistusta aiheuttaneesta tilanteesta, jonka kanssa on tultu siihen pisteeseen, että nyt on nöyrryttävä: myönnettävä että pitkään jatkunut stressi ja aivan liian iso työmäärä ovat päässeet aiheuttamaan melkoisen lamaantumisen ja totaalisen uupumisen. Tietenkin syypää tähän löytyy vain ja ainoastaan peiliin katsomalla, ja totuus onkin, että siinä missä olen vain lisännyt vauhtia, olisi todellakin pitänyt ennemmin pysähtyä: opetella paremmin aikatauluttamaan, delegoimaan ja olemaan paremmin läsnä yhtä lailla itselle kuin asiakkaillekin, kuin myös loistaville työntekijöilleni.
Sekä pitämään myös itsestä huolta sen sijaan että on armotta piiskuroinut itseään yhä isomman työmäärän edessä ja syytellyt mielessään huonosta suoriutumisesta.
Takaraivossa syyttävä sormi osoittaa edelleen sisälle päin kertoen, kuinka ympärilläni on ihan varmasti m***a ihmistä jotka ovat ihan samassa tilanteessa, ja he vain porskuttavat - tai kuinka edellinen sukupolvi on painanut "otsa hiessä leipää pöytään" eikä silloin ole kukaan puhunut uupumuksesta mitään. Vaikka kyllähän totuus toki on, että tänä päivänä työ on henkisesti kuormittavampaa: jos et ole tavoitettavissa joka hetki monella eri kanavalla (puhelin, tekstiviestit, whatsapp, messenger, sähköpostit jne.) niin et ole sitten yrittäjä ensinkään tai ainakin olet huono asiakaspalvelija.
Tässä omassa työssäni, jossa tekeminen itsessään on todella mukavaa ja antoisaa, olen ollut viherrakentaja ja -suunnittelija, eräänlainen projektinjohtaja, tilaaja ja urakoitsija. Sen lisäksi olen ollut myös sihteeri, asiakaspalvelija, bloggaaja ja esimies. Ja onhan se kieltämättä vähän liikaa yhdelle ihmiselle, varsinkin kun muuttuvia tekijöitä on koko ajan joka asiassa.
M***a tämän kaiken lisäksi minulla silti on näitäkin kaikkia vielä tärkeämpi nimike, ja se on Äiti. Sen tittelin tuoman tehtävän hoitaminen on jäänyt liian paljon toissijaiseksi näiden kaikkien muiden jälkeen, vaikka sen pitäisi olla ensimmäisenä. Ja sekin on tuonut oman henkisen paineen kaiken painolastin päälle - enkä tahdo kestää sitä.
Joten, työterveyden kanssa yhteistyössä olemme sopineet, että välttääkseni todella pitkän sairasloman tai jopa osittaisen työkyvyttömyyden, jättäydyn joksikin aikaa kokonaan pois työelämästä. Tämä voi tarkoittaa kuukautta tai kahta, ehkä jopa koko talvea. Sitä ei kukaan voi tietää. M***a jotta pystyisin jatkossa hoitamaan hyvin edes sen kaikkein tärkeimmän tehtävän, on pakko hengähtää ja hyväksyä se, että en saanutkaan maailmaa valmiiksi.
Alalta en katoa mihinkään eikä Sarastus ole loppumassa: päinvastoin. Nyt minulla on loistavat työntekijät, joista aion yrittää pitää kiinni ja haluan heidänkin voivan hyvin nyt ja jatkossa. Tästä on itselläni suunta vain ylöspäin, koska "siellä missä on kipua, on myös kasvua". Näin uskon. Eli kun juoksee päin seinää, niin oppii seuraavan kerran olemaan juoksematta...
Oikein hyvää loppusyksyä kaikille, ja palataan paremmilla voimilla talviunien jälkeen ;)
- Raisa
