25/06/2024
Hyvää huomenta ja suloista suvea kaikille täältä Joensuusta. Kuukauden päivät ehdin viettää Kotakylässä, ja paikan omistaja Keijo Tuononen ehti nimetä minut kyläpäälliköksi! Kiitos Keijo hienosta tittelistä, ja kun sain asua ja toimia luomassasi ainutlaatuisessa paikassa saunojen, metsän ja erämaisen Vaiikkojärven ympäröimänä.
Päällimmäisenä nousevat mieleen tapahtumat, joita järjestimme. Aloitimme Kesän avauksella ja hieman sen jälkeen pidimme suositun savusauna-kalakeittoillan, johon Keijo loihti mitä maittavimman sopan itse kalastamastaan kuhasta ja mateesta. Kesä saikin lentävän lähdön ja saimme yhdessä kylän vieraiden kanssa luotua leppoisan ja lämpimän tunnelman. Tässä joitakin omaan mieleeni painuneita muisteloita viime kuukauden ajalta ja valokuvia tunnelmia välittämään.
JATULINTARHA
Jo kevättalvella päähäni pälkähti ajatus rakentaa Kotakylään jatulintarha. Keijo löysi jatulintarhalle oivan paikan niemen kärjessä Vaikkojärven rannalla, jonne toukokuussa Mika Keräsen ja Tiina Melingin kanssa labyrintin toteutimme. Tarha vihittiin käyttöön Kotakylän Aurinkojuhlassa viime torstaina eli kesäpäivänseisauksena. Ajoitus oli täydellinen, sillä reitit jatulintarhojen sisään ovat joko kesäpäivänseisauksen auringonnousun tai -laskun mukaan suunnattu.
Ruotsiksi jatulintarha on jungfrudans eli neidontanssi. Tarha pääsi käyttöön heti juhannusaattona, kun vietimme Kotakylässä häitä. Tuohon hääseremoniaan ehdotin, että sulhanen hakisi vanhan perinteen mukaisesti tanssiaskelin aurinkoa edustavan neidon (tai tässä tapauksessa morsiamen) jatulintarhan keskeltä. Niin myös tapahtui, ja juuri vihitty jatulintarha toimi heti myös vihkimisen näyttämönä. Rituaali oli vaikuttava ja taianomainen.
MUSTA KYLY
Suomalaisen saunan päivänä sain lämmittää Kotakylän Mustan Kylyn eli savusaunan. Samalla se oli ensimmäinen kerta koskaan, kun lämmitin savusaunan. Kyllä jännitti, m***a helpotus oli suuri, kun kiuas antoi metiset ja lempeät löylyt. Ja koskaan aiemmin ei vastominen ole tuntunut niin hyvältä. Vastankin olin itse tehnyt.
Parin päivää myöhemmin saimme Kotakylään vieraaksi Kansainvälisen Savusaunaklubin ryhmän vihdanteon maailmanmestarin Pentti Hakalan ja klubin pitkäaikaisen pj:n Seppo Leskisen johdolla. Molemmat ovat kylpeneet yli 500:ssa savusaunassa. Pentti näytti myös vihdanteon mallia ja vastasi savusaunan lämmityksestä. Itä-Suomen Yleisradion toimittaja dokumentoi tapahtumia ja haastatteli Keijon ja vierailevia saunamestareita. Päivän päätteeksi tietenkin saunottiin, vihdottiin ja vastottiin.
Myös juhannusaattona Musta Kyly oli lämmin ja samoin juhannuspäivänä. Teimme myös Aurinkojuhlan vieraille saunahoitoja. Vastat teimme koivusta, pihlajasta, haavasta ja katajasta, m***a juhlavieraat tekivät myös itselleen pienen taikavastan, joka tehtiin perinnetiedon mukaan seitsemästä eri kasvista tai puusta.
AURINGONLASKUT
Kotakylän auringonlaskut ovat toinen toistaan upeampia. Kuvat puhukoot puolestaan.
AURINKOJUHLA
Jo aiemmin mainitsemani Aurinkojuhla, jonka ohjasin yhdessä Jenni Örnin ja Helena Karhun kanssa oli unelmieni täyttymys. Olen ollut neljä kertaa Latviassa juhannusta juhlimassa ja noista vaikuttavista elämyksistä syntyi ajatus järjestää jotain vastaavaa; perinteinen, myyttinen ja ritualististinen keskikesän juhla. Mietin juhlaa toisaalle, m***a Helenan ehdotettua Kotakylää juhlan näyttämöksi, se tuntui itsestään selvältä paikalta Mittumaarin, keskikesän ja etenkin Auringon juhlintaan!
Ja huikea juhlahan siitä tulikin. Jatulintarhan ja saunomiset jo mainitsinkin. Kokon rakensimme rantaan. Kokon nokkaan halusin aurinkoa symboloivan pallon, ja hienon sellaisen porukalla teimmekin Seppo Laaksosen toimiessa ”tuotekehittelijänä”. Kokosta tuli komea, se syttyi heti tulen syntyloitsun tukemana ja paloi kuin soihtu.
SHAMAN WOODIN TAIDE
Juuan Kotakylä on täynnä useita kymmeniä myyttisiä Shaman Woodin taideteoksia. Hän asui aikanaan Kotakylässä, nyt Espanjassa, m***a lähettää Kotakylän iloksi edelleen värikkäitä töitään. Vanhemmat työt ovat usein valmiiden luonnonmuotojen pohjalle tehtyjä toteemeja, naamioita ja patsaita. Huikeaa oli, kun sijoitin pylväsmaisia puupatsaita jatulintarhan ympärille ja harmaasieppo teki pesänsä yhteen niistä. Jatulintarhaa vihittäessä rummuin ja lauluin olin huolissani, miten harmaasieppo pystyy hautomaan muniaan, m***a niin se vain jossain vaiheessa keräsi rohkeutensa ja palasi pesäpaikalleen.
VAIKKOJÄRVEN LUONTO
Vaikkojärven vesi oli testattu joitakin vuosia sitten ja todettu juomakelpoiseksi. Kotakylän, jäkälien ja sammalien peittämästä kallioisesta kärjestä avautuu upea näköala. Illalla aurinko luo kultaisen sillan niemen kärkeen. Juuri siinä kohtaa kerrotaan olevan myös esihistoriallisen kokoontumis- tai rituaalipaikan, ja yhdessä rannan isoista kivissä onkin selvästi ihmisen tekemä kuvio, joka saattaa symboloida juuri aurinkoa.
Kuukausi sitten, Kotakylään tullessani, soivat vielä teeret aamuin ja illoin. Nuo soidinmenot olivat kiehtova ja nostalginen äänimaisema, joka toi mieleeni kotikontuni Hämeessä ja kesätyöni Evon Riistantutkimusasemalla. Sielläkin teeret soivat ja pomoni kanssa kävimme myös vappuna telttailemassa metsäisellä kummulla keskellä metson soidinta. Siinä tanner tömisi ja teltta huojui, kun ukkometsot ottivat mittaa toisistaan.
Kotakylän rannassa on todella voimakas kaiku ja äänen voi laskea ainakin viisi kertaa kertautuvan. Tullessani Kotakylään käet kukkuivat äänekkäästi ja tulivat myös Kotakylän alueelle. Kaiun takia välillä kuulosti kuin käkiä olisi ollut vähän joka puolella. Myös tikat kumisuttivat Kotakylän kelopuita ja ilmoittivat kovaäänisesti läsnäolostaan ja reviiristään.
Kesän myötä alkoivat myös pikkulintujen pesimäpuuhat. ”Toteemisiepon” jo mainitsinkin. Toinen harmaasieppo pesi kenttäkeittiön vieressä katkaistun puun päällä. Paikka tuntui varmasti turvalliselta, sillä sitä vartioi kaksi pientä ilkikurisen näköistä peikkoa. Savusaunan takana lähes oranssien siipisulkiensa värisessä pöntössä asusteli erittäin eläväinen ja lenteliäs leppälintupariskunta. Omassa pyörien päällä olevan ”kotikonttini” ikkunasta sain katsella sekä upeita auringonlaskuja että kirjosieppoperheen pesimäpuuhia.
VENEMAA
Oli myös hienoa, kun pääsin Kotakylässäkin vähän maata rapsuttamaan ja kirjaimellisesti pienviljelijäksi, sillä Kekäläisen Anjan kanssa istutettiin vanhaan veneeseen salaattia, persiljaa, kesäkurpitsaa, kehäkukkaa, herneitä ja ruiskaunokkeja. Kun Kotakylässä on Saunamaa (savu-, kota-, lautta-, mua- ja hemmosauna) niin pitäähän siellä olla myös Venemaa.
PALUU KOTAKYLÄÄN
Elokuussa ohjaan Kotakylässä suunnittelemani kansainvälisen perinnekoulutuksen nimeltään Sauna Land - Finnish Folk Tradition Week. Oispa hienoa, jos voisitte laittaa tästä tietoa englannin kielen edes jotenkin hallitseville. Tai tulkaahan itse mukaan.
https://aksytammat.fi/en/p/969/sauna-land-–-finnish-folk-tradition-week
Monia muitakin kursseja Kotakylän kesä on tuova tullessaan. Ne näkee näppärästi kaikki kerralla tästä. https://www.kotaloma.com/tapahtumia/
Kiitos Kotakylä! Muistakaahan käydä siellä saunomassa, yöpymässä, melomassa tai tutustumassa vaikkapa uuteen jatulintarhaan ja taidepolkuihin.
Suloista suvea kaikille!
Terveisin
Eero Peltonen, runonlaulaja
